Perinteiden mukaan pieneen veneeseen ahtautuu 2-4 tuulastajaa, juomanlaskia(t), soutaja ja tähystäjä atraimen kanssa, muut katselee ja komentoi(hiljaa) jos mahtui mukaan..
Venhoa soudetaan rantoja pitkin matalassa vedessä, tähystäjän koettaessa yrittää huomata kalat puunkarahkoista/kivistä ym. Mahdollisen kalan huomattuaan se yritetään keihästää atraimella, suorituksessa on huomioitava se että kala on eri kohdassa veden alla kuin miltä se näyttää. Lisäksi kun kalaa on lyöty atraimella sitä ei saa nostaa heti pois, vaan pidetään atraimella kalaa pohjassa kunnes se rauhoittuu.
Ja tämä kaikki tietysti tehdään madollisemman pimeässä.. siis yö aikaan, mielellään vielä pilvisellä kelillä, kuitenkaan ei sataa saisi eikä tuulla, ja jos sataa tai tuuli haittaa niin keskitytään ollennaiseen.
Otetaan yksi kappale virveleitä, tarkistetaan kunto (omankin voi myös ;), kiinnitetään uistin, heitetään uistin virvelillä veteen, kelataan uistin pois, ja toistetaan suoritus.
Toimenpiteen voi tehdä veden äärestä tai veneestä.
Jos kaloja ei HETI tule, niin yritetään arvailla kellonajan, kelin, tuulen, auringon ja kuun asentojen mukaan missähän ne isot kalat nyt luuraa. Seuraava vaihe on kahlata uistinpakkki läpi jotta löytyisi se “OIKEA” väri. Jos kaikesta tarmokkuudesta huolimatta kalaa ei tule, keskitytään olennaiseen..
Perinteinen uistelu (1-2 virveliä)
Samat asia koskee kuin Heitto kalastuksessakin, sillä poikkeuksella että uistelu onnistuu vain veneestä. Ja uistinta ei kelata pois vaan venettä soudetaan ympäri järveä ja uistinta vedetään sen perässä. Uistimissakin kannataa matalassa käyttää ns. kelluvia vieheitä. Ja jos kalaa ei kuintenkaan tule ja voimatkin alkaa ehtyä soudetaan venho rantaan ja keskitytään olennaiseen..
Kalan saantia voi avittaa riiteillä, eli otetaan tulevalle kalalle jos kalaa ei ole tullut, ja kun kalaa tulee otetaan kalalle ja kiitetään Ahtia kalasta.
|
